Vinkkejä koulutetun hierojan oppimiseen ja muistamiseen
Kirjoittanut Elina Airaksinen, koulutettu hieroja EAT. (Juttu on julkaistu Koulutettujen hierojien jäsenlehdessä vuonna 2018.)
Miten saatu tieto saadaan talletettua aivoihin
mahdollisimman pysyväksi muistijäljeksi? Miten oppimisella saadut taidot
saadaan siirrettyä arkeen, teoiksi hoitohuoneeseen?
Oppimisesta
Tietoisuus ja oma arvio omista tiedoista, taidoista ja
tavoista on tärkeä osa oppimista. Kun tunnet itsesi, voit valita itsellesi
parhaan tavan opiskella. Silloin voit valita itsellesi sellaiset
oppimismenetelmät, joilla saa työkaluja pitkäaikaiseen käyttöön. Omien
ajatustesi tutkailu monesti paljastaa käsityksiäsi omasta itsestäsi tiedonkäsittelijänä:
"minulla on hyvä näkömuisti" tai varsinkin hierojalla: "sormet muistavat, mutta
pää ei". Sellaiset ihmiset, jotka luottavat siihen, että eri taidot ovat
harjoiteltavissa, oppivat paremmin. Tästä voi vetää sellaisen johtopäätöksen,
että oppimiseen tarvitaan itseluottamusta. Onneksi omia ajatuksiaan ja
ajatusmallejaan voi haastaa ja muuttaa. Oppijan on hyvä opetella olemaan myös armollinen
itselle. Jokainen on erilainen ja oppii eri tahtiin. Yksi oppii alussa nopeasti
ja sitten tahti voi hidastua. Toisen oppiminen takkuaa alussa mutta kiihtyy
loppua kohti. Yhdellä voivat taidot ja tiedot karttua samanaikaisesti
harjoittelun kanssa. Monimutkaisia taitoja harjoitellessa oppiminen voi
hidastua, kun mukaan otetaan lisää muuttujia. Oppimisen tahti kuitenkin kiihtyy,
kun harjoittelu tuottaa liikkeistä rutiinia. Pelkät oppimisen taidot eli
strategiat eivät riitä oppimiseen vaan siihen tarvitaan myös motivaatiota. Sen
lisäksi on tehtävä työtä, riittävästi toistoja. Tekemällä oppimista ei korvaa
mikään mielikuvaharjoitus tai toisen työskentelyn seuraaminen vaikka ne
voivatkin tukea oppimista. Tärkeintä on itse oppimisen eteen tehty työ. Yksinyrittäjä
on itse vastuussa omasta oppimisestaan, joten on hyvä opetella itsenäisesti
arvioimaan sen edistymistä ja korjata itse omia opiskelutapoja.
Tiedon siirtäminen taidoiksi
Tietoisuus omasta oppimisesta on ensi askel taitoon käyttää
hyväkseen siirtovaikutusta. Siirtovaikutuksella tarkoitetaan sitä, että saadaan
siirrettyä opitun asian sisältö esimerkiksi työelämään. Ikävä kyllä
siirtovaikutus voi olla myös negatiivinen eli esimerkiksi aiemmin opittu voi
myös haitata uuden oppimista. Uuden oppiminen voi myös helpottaa aiemmin opitun
muistamista tai haitata sitä. Siirtovaikutus voi kulkea myös molempiin
suuntiin, eli aiemmin opiskeltu asia tukee uuden asian opiskelua ja toisin
päin. Joka tapauksessa saadakseen siirtovaikutuksesta mahdollisimman suuren
hyödyn irti on näistä asioista hyvä olla tietoinen. Negatiivista
siirtovaikutusta esiintyy enemmän teoriaopintojen kanssa kuin motoristen
taitojen oppimisen kanssa. Motorisessa oppimisessa negatiivinen
siirtovaikutus liittyy usein oppimisen alkuun ja se menee varsin nopeasti ohi,
eli sitä on aivan turha pelätä.
Siirtovaikutusta pystytään suurentamaan sillä, että
oppimisympäristö on rauhallinen, turvallinen ja sellainen, jossa toisia kunnioitetaan
ja arvostetaan. Vygotsky jo vuonna 1978 kertoi, että psykologisesti turvallinen
ympäristö nopeuttaa oppimista.
Siirtovaikutusta suurentaa myös se, että ennakkoluulottomasti yhdistää
kokemuksia, tunteita ja ajatuksia, niin saa tiedon kiinnittymään
käyttökelpoiseen muotoon käytettäväksi tulevaisuudessa. Muistot ja tunteet
koodataan aivoihin yhdessä. Myös erilaisten mielikuvien käyttö vahvistaa
oppimista, esimerkiksi "taitoluistelija saa enemmän pisteitä paikoillaan
pysyvästä piruetista, joten hieronnassakaan hankausotteen ei kuulu vaeltaa".
Toisin sanoen, mitä useampaa aistikanavaa käytät, sitä paremmin asioita
muistiin jää. Jokaisella on yleensä mieleisin aistikanava, jota oppimisessa
käyttää. Kaikki oppivat kuitenkin kaikilla aisteillaan ja näitä kanavia
kannattaa vaihdella oppimisen tehostamiseksi. Välillä kannattaa siis opetella
näkemällä, välillä tekemällä ja välillä kuuntelemalla.
Palaute auttaa kasvamaan asiantuntijaksi
Itsensä arvioimista voi harjoitella ja siinä voi tulla
paremmaksi. Sitä harjoitellaan saamalla palautetta, reflektoimalla saatua
palautetta ja muuttamalla käytöstä saadun palautteen mukaan. Palautetta voi
saada ulko- tai sisäpuolelta. Ulkopuolelta tullut palaute on sitä, kun
opettaja, kollega tai potilas kertoo mitä mieltä hän on taidoistasi ja
teoistasi. Tämä palaute on hierontatekniikkaopintojen alussa tärkeää oppimisen
kannalta. Palautteessa on olennaista sen oikea-aikaisuus ja laatu. Kun pyydät palautetta
ja saat sitä, se on paikka oppia uutta. Näin voit suhteuttaa käsitystäsi omasta
osaamisesta opettajan tai potilaan käsitykseen sinun osaamisestasi. Kaiken
lisäksi olet valmiimpi vastaanottamaan palautetta, kun itse sitä pyydät.
Myös peili tai video ovat ulkopuolisia palautteen antajia.
Peili omassa työhuoneessa on erinomainen, väsymätön ja ennen kaikkea
oikea-aikainen palautteen antaja hierojan työergonomiasta. Myös omien
suoritusten katsominen videolta on erittäin opettavaista. Yhdellä kerralla
hoksaa sen, mitä opettaja on sanonut kymmeniä kertoja. Ja muistijälki
hoksaamisen jälkeen on yllättävän pysyvä. Jos otat videoinnin
hierontatekniikkaharjoittelun välineeksi, siihen tulee olla myös hierottavan
lupa. Kurssilla yksi parhaista palautteen antajista on hierojaparisi. Hän voi
antaa sinulle palautetta hieronnan voimasta, suunnasta ja rytmistä. Paria kannattaa
myös vaihdella, jotta opit hieromaan erituntuisia ihmisiä ja totut saamaan
erilailla muotoiltua palautetta. Kaiken kaikkiaan vaihtelu harjoittelussa
parantaa oppimistuloksia.
Palautetyylejä on monia: arvottava palaute "hienoa, ranteesi
on oikeassa asennossa", korjaava palaute "seuraavalla kerralla kiinnitä
huomiota painonsiirtoon", neutraalipalaute "huomaan, että yrität kovasti" ja
tulkinnanvarainen palaute "hierontasi tuntui oikein miellyttävälle". Yleensä
potilaan antama palaute on tulkinnanvaraista palautetta eli se hivelee hierojan
itsetuntoa ja parantaa itseluottamusta. Kuitenkin siitä harvoin on apua
hierojan teknisen työn kehittymisen kannalta. Ja jos hierontaotteen liian
suuresta voimakkuudesta saa palautteen silloin, kun potilas jo pukee paitaa
päälleen hieronnan jälkeen, on palaute liian myöhässä sitä potilasta varten.
Sisäinen palaute
Nykyään tiedetään, että ongelmanratkaisuun kannustava
harjoittelu auttaa ihmistä kehittämään omaa ajattelua. Niin ärsyttävää kuin se
onkin, itselle parhaita työkaluja oikeisiin työtilanteisiin antaa palautteen
antaja, joka enemmänkin kyselee "miltä tuntui omasta mielestä", "miltä tuntuu
hartioissa, kun muistat painonsiirron", "jos hieroisit uudelleen, mitä tekisit
toisin"-kysymyksiä. Tällaisen palautteen antaja ohjaa oppijaa kehittämään omaa
sisäistä palautejärjestelmää. Sisäinen palaute on hierojan hierontatekniikan
kehittymisen kannalta olennainen. Sisäinen palaute on eri aistikanavien
liikkeestä ja suorituksesta tuottama tieto, joka on kerätty lihaksista ja
jänteistä, esimerkiksi Golgin jänne-elimestä tai eri aistien välityksellä kehon
ulkopuolelta. Sisäinen palaute on motorisen oppimisen perusta. Kun oma sisäisen
palautteen käyttö kehittyy, ei tarvita enää niin paljon ulkoista palautetta
hierontatekniikan suorittamisesta. Näin hierojan oma kyky ajatella itse ja
ratkaista ongelmia paranee. Tällä taitotasolla pääsee flow-tilaan ja hieronnan tekemistä
ei tarvitse ajatella, vaan liikkeet sujuvat automaattisesti ja jouheasti.
Nykyään tiedetään, että liiketaitojen oppimisessa on
hyödyksi, jos oma tarkkaavaisuus on oman kehon ulkopuolella. Silloin käytetään
tiedostamatonta oppimista, joka on paljon tehokkaampaa kuin tiedostettu
oppiminen. Liikkeiden koordinointiin käytetään alempaa aivokuorta ja liikkeiden
ohjaus on automaattista, sujuvaa ja taloudellista. Onneksi tarkkaavaisuus on
kohdennettu hieroessa automaattisesti oman kehon ulkopuolelle, koska silloin
katsotaan potilaan kehoa ja keskitytään siihen, miltä toisen keho tuntuu. Itse
asiassa, jos aikoo käyttää jotain hierontatekniikkaa jota ei ole pitkään aikaan
käyttänyt ja alkaa tietoisesti jännittyneenä miettiä tehtävää liikettä,
liikkeistä tulee kulmikkaita ja kömpelöitä. Kun rentoutuu ja antaa oman kehon
viedä, liike on rento ja potilaalle miellyttävä. (Olettaen, että tekniikka on
aikoinaan opeteltu kunnolla.) Oman työergonomian kannalta kannattaa kuitenkin
ottaa tavakseen tutkailla myös omaa kehoa samalla kun hieroo. Pieni skannaus
mielessä: mikä on pään asento? Missä hartiat ovat? Millainen painonsiirto on
tällä hetkellä? Se voi auttaa kehoa olemaan useammin hyvässä työasennossa.
Kertaus on oikeasti opintojen äiti
Muisti ei ole pysyvä asia. Asioita unohtuu ja siksi
kertaaminen on tärkeä osa oppimista. Nykyään tiedetään, että kun muistellaan,
niin muistikuva luodaan aivoissa uudelleen ja se muuttuu joka kerta. Muistikuva
tuntuu uskottavalta, mutta ei välttämättä vastaa todellisuutta. Se on oikeasti
muisto ja voi siis myös olla väärä. Siksi voi tulla itselle sellainen olo, että
muistaa vaikka ei oikeasti muistakaan. Jos on tunne, että "helppo homma, kyllä minä
tämän osaan", voi olla Dunning-Kruger -vaikutuksen tietämättömyyden
vuoren huipulla. Oheisessa kuvassa numero 1 on Dunning-Kruger -vaikutuksen
eli ylivertaisuusharhan kuvaaja. Selitän kuvaajaa tässä vähän sanallisesti.
Yleensä ihan oppimisen alussa opiskelija ymmärtää, ettei tiedä asiasta vielä
mitään. Kun oppimista on takana jo jonkin verran, ihminen kuvittelee tietävänsä
paljon enemmän kuin mitä todellisuudessa tietää. Tai kuvittelee, että tämä
tieto, jonka olen juuri oppinut, on kaikki tieto mitä kyseessä olevasta asiasta
on olemassa, eikä edes tiedä että se on osa suurempaa kokonaisuutta. Taitojen
karttuessa käsitys omasta osaamisesta suhteessa kokonaisuuteen alkaa hahmottua
ja matka kohti epätoivon laaksoa
alkaa. Itseluottamus koetusta omasta osaamisesta laskee kuin lehmän häntä.
Epätoivon laaksossa tajutaan kuinka vähän tiedetään ja saatetaan vaipua epätoivoon.
Kun tästä tietojen ja taitojen karttuessa edelleen matka jatkuu kohti valaistumisen ylämäkeä, silloin
ajatukset omista taidoista alkavat selkiintyä. Tiedetään, kuinka vähän
tiedetään. Kun tiedot ja taidot tästäkin vielä lisääntyvät päästään tiedon ja taidon ylläpidon tasangolle.
Silloin ollaan kokeneita eksperttejä, oman alan rautaisia asiantuntijoita.
(Termien suomennokset ovat kirjoittajan omia.) Arkikokemukseni mukaan
ylivertaisuusharhan valtaan jäämistä ennaltaehkäisee jo tietoisuus sen
olemassaolosta.
Jotta saataisiin mahdollisimman todenmukaiset kuvat itselle
omista teoriatiedoista ja taidoista, asioita kannattaa palauttaa mieleen.
Esimerkiksi kun alkaa selittää itselle uutta asiaa toiselle ihmiselle omin
sanoin, ja tulee siis sanoneeksi asian ääneen, tajuaa, ettei se menekään niin.
Se on oikea kohta pysähtyä ja miettiä asiaa uudelleen, palata aineistoon eli
kerrata.
Kertaaminen tehostaa oppimista. Sen avulla voi palauttaa
vanhat asiat mieleen ja auttaa omaa muistia muistamaan asiat pidempään. Samalla
saa myös korjattua väärin muistamansa asiat. Asioiden kertaamiseen menee
vähemmän aikaa kuin uuden asian alusta saakka opiskeluun. Muistiin on jo jäänyt
aiemmalta kerralta jotain, mihin kertauksen mukanaan tuoma asia aivoihin
kiinnittyy. Ja kun kertaa tietyin aikavälein, pääsee aina helpommalla, koska suurempi
määrä jo aiemmin muodostuneita hermokytköksiä tukee muistia.
Oppimisen kannalta "hauki on kala" -kertaus ei ole hyvä opiskelutapa.
Kerratessa asioita kannattaa muistella ja etsiä kytköksiä aiemmin opittuun - kannattaa
siis reflektoida. Reflektointi suomennetaan monesti sanalla pohtia. Se on alun
perin maataloussanastoa ja tarkoittaa jyvien erottelua akanoista. Tietojen ja taitojen
osalta on tärkeä oppia erottelemaan olennainen asiasisällöstä. Pohtia voi
oppimispäiväkirjassa, opintopiirissä tai saunan lauteilla. Kolmen hengen
opintopiiri on tehokkain ja sen voi toteuttaa kahvipöydässä juttelemalla
kollegan kanssa. Oppimisen ei aina tarvitse olla ulkoa ohjattua ja
järjestelmällistä. Tärkeintä on ymmärtää, että jos teoriakurssin jälkeen
asioita ei aktiivisesti palauta mieleen, voi käydä niin, että mitään ei
loppujen lopuksi jää mieleen.
Oppimisen esteitä
Oppimisen esteitä ovat muun muassa erilaiset häiriötekijät,
kuten esimerkiksi rauhaton ja turvaton ympäristö, melu ja päihteet sekä omat
itseä rajoittavat uskomukset omasta oppimisesta( "olen niin vanha, etten enää
mitään opi"). Myös huonolaatuinen ja liian vähäinen uni voivat toimia esteinä.
Armottomuus itseä kohtaan estää oppimista, kuten myös hampaat irvessä pakolla
harjoittelu. Nämä halvaannuttavat aivoja. Stressi ja päihteet huonontavat unen
laatua ja sitä kautta haittaavat oppimista, koska uni on olennainen osa
muistia. Unessa asiat siirtyvät lyhytaikaisesta muistista pitkäaikaiseen ja
uudet asiat nivoutuvat yhteen aiemmin opittujen kanssa. Jos unen laatu on
heikko, asioita ei siirry pitkäaikaiseen muistiin niin tehokkaasti kuin
hyvälaatuisen unen aikana. Stressihormoni kortisoli myös vähentää hermosolujen
välisiä yhteyksiä aivoissa. Aivot tarvitsevat levon lisäksi taukoja. Vanha
peruskoulun jaksotus 45 minuuttia opiskelua ja vartti taukoa on edelleen ihan
pätevä ohje. Ja sillä mitä tekee taukojen aikana, on myös merkitystä. Tauot on
hyvä käyttää liikkumista ja virkistäytymistä varten. Luennoilla tauot ovat
monesti oppimisen kannalta liian harvassa. Kun ajatus on pissahädässä tai
nälässä, luennosta jää vähän mieleen.
Miten itse virittäydyn oppimistaajuudelle?
Kurssin alusviikolla kertaan sen, mitä jo tiedän tulevan
kurssin aiheesta.
Juuri ennen koulutuksen alkua, aktivoin aivot uuden
oppimiseen: teen lazy eight -harjoitusta, kehon keskilinjan ylittäviä
harjoituksia, hengittelen ja rauhoitun. Jos
on käytännön tekniikan oppimisesta kyse, teen erilaisia helppoja
koordinaatioharjoituksia. Keskityn luomaan hyvää ja rentoa ilmapiiriä. Kun on
hauskaa, aivot pääsevät vapautuneeseen ja oppivaiseen tilaan ja oppiminen on
nopeampaa ja helpompaa. Silloin vireystila, tarkkaavaisuus ja mieliala tukevat
oppimista.
Koulutuksen aikana pyrin käyttämään mahdollisimman montaa
eri aistikanavaa uusilla tavoilla. Esimerkiksi hierominen silmät kiinni on
oikein hyvä harjoitus, se herkistää tuntemaan kudoksia hyvin. Pyrin
aktiivisesti löytämään yhtäläisyyksiä eri asiasisältöjen välillä. Näitä
yhtäläisyyksiä voi etsiä ennakkoluulottomasti harrastuksista, arjesta ja
tietenkin hierojana potilastapauksista. Tärkeä on saada kiinnitettyä uutta
aiemmin opittuun, ja mitä suuremmalla pinta-alalla, sitä parempi.
Matkiminen on yksi parhaista tavoista oppia, varsinkin
motorisia taitoja. Virheiden hyväksyminen helpottaa oppimista ja antaa
uskallusta kokeilla. Mitä jos tekisinkin sen tällä tavalla? Olisiko tämä minun
sormille ja kehoni mittasuhteille parempi tapa kuin eri mittasuhteisen,
koordinaatiokyvyn tai voimatason omaavan opettajan näyttämä? Virheet ovat
toisin sanoen kokeiluja, jotka mahdollistavat oivaltavan oppimisen.
Oivaltaminen jättää pysyvämpiä muistijälkiä, koska siihen liittyy tiedon
lisäksi hyvä fiilis. Käytännön hierontatekniikkojen harjoittelussa olennaista
on se, millä tavalla harjoitellaan. Lisäksi tärkeää on riittävä toistojen
määrä. Yksilöllistä on, miten monta toistoa tarvitaan, jotta asiat saadaan
automatisoitua lihasmuistiin.
Kurssin jälkeisellä viikolla pyrin tekemään jokaiselle
asiakkaalle jotain kurssin hierontatekniikoista. Kun viidelle asiakkaalle
viitenä päivänä viikossa kertaa tekniikoita, se jättää hyvän muistijäljen
aivoihin ja lihasmuistiin. Viikon aikana myös reflektoin asiaa
opintomateriaalin äärellä, että menikö se nyt sitten niin kuin oli opetettu.
Jos mahdollista koulutuksissa pyrin videoimaan kännykän
kameralla tekniikkaopetuksen. Katselen videoita kertaukseksi, kun potilas on
tulossa kyseisen vaivan kanssa hoitoon. Vanhojen videoiden katsomisessa pitää
olla kuitenkin kriittinen. Kriittisyydellä en tässä tarkoita kielteistä
suhtautumista. Opettaja ei välttämättä vain opeta enää samalla tavalla kuin
muutama vuosi sitten.
Miksi -kysymykset kertovat halusta ymmärtää asioita. Suomen
kielen sana ymmärtää tulee sanasta ympyröidä. Ymmärtääkseen asian sitä täytyy
katsoa, koskettaa, liikuttaa, kuunnella, haistaa tai jopa maistaa myös toiselta
kantilta tai suunnalta. Monesti näkökulman vaihtamisen avulla oivaltaa uusia
asioita. Siksi myös hierottavana oleminen on tärkeä osa hierojaksi oppimista.
Teoriakoulutuksessa piirrän käsitekarttoja (mind map). Joskus
helppojen käsitöiden tekeminen auttaa minua keskittymään ja olemaan hiljaa
luennolla. Käsitekartat kirjoitan puhtaaksi samana iltana, kun asiat ovat vielä
tuoreessa muistissa ja on helpompi päätellä mitä harakanvarpaat tarkoittavat.
Luen myös mahdollisesti saamamme kirjallisen aineiston läpi. Jos mahdollista
pyrin juttelemaan asiasta koulutuksessa olleiden kollegoiden kanssa, jotta
siinäkin asia tulee palautettua mieleen. Seuraavalla viikolla palaan
muistiinpanoihin kahvitauolla. Jos olen onnekas, pääsen selittämään asiat
sellaiselle henkilölle, joka ei osallistunut koulutukseen - saan siis kerrattua
asiat omin sanoin. Myöhemmin pyrin palaamaan asiaan puolen vuoden kuluttua
tarkistamaan mitä on jäänyt päähän. Jos vuoden päästä muistan vielä asian,
silloin ajattelen jo osaavani sen.
Muistin apuvälineitä hoitohuoneella
Kaikkia asioita ei tarvitse muistaa ulkoa. Tärkeintä on
tietää, mistä luotettavaa tietoa on saatavilla tarvittaessa. Muistin
apuvälineitä kannattaa käyttää hyväkseen, se helpottaa arkea. Yksi parhaimmista
koulutetun hierojan muistin apuvälineistä on potilasasiakirjat. Kun ajattelen
potilasasiakirjoja muistin apuna, kirjaan sinne mitä suunnittelin tehdä
potilaalle ensi kerralla. Ja sitten ehdin kerrata esim. harvemmin tehtäviä
testejä, hierontatekniikoita tai treeniliikkeitä ennen kuin asiakas tulee
seuraavan kerran. Samoin myös sinne arvioin, miten suunnitelmat ovat
toteutuneet ja miten ne ovat vaikuttaneet.
Hoitohuoneessa minulla on seinällä erilaisia tauluja, joissa
on esimerkiksi syvät lihakset luetteloituna ihmiskehoon, hermojen dermatomi
-kartta, erilaisia kuvia verenkierrosta ja hermostosta sekä luuranko. Tämän
lisäksi huoneessa on joitakin treeniohjeita ja tietenkin paljon on
ammattikirjallisuutta laidasta laitaan. Aina välillä täytyy kuitenkin kilauttaa
kollegalle, opettajalle tai jollekin muulle asiantuntijalle. Internetiä käytän
ahkerasti tiedonhakuun, siellä tosin harjaantuu myös faktan tarkistuksen taito
eli lähdekritiikki on syytä pitää mielessä.
Oppiminen on kiva ja innostava asia, ja se antaa uusia syitä
tehdä tätä vaativaa ja vastuullista työtä.
LÄHTEET
Nurmi, Kari E. Johdatus kasvatuksen filosofisiin ja
historiallisiin perusteisiin. 1997. Gummerus kirjapaino Oy
Rauste-von
Wright, M & von Wright, J. 1994. Oppiminen ja koulutus. Helsinki:
WSOY
Tynjälä, P. Oppiminen tiedon rakentamisena.
Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. 1999. Helsinki: Kirjayhtymä Oy.
Nienstedt, W.,
Hänninen, O., Arstila, A., Björkvist, S-E. Ihmisen fysiologia ja
anatomia, Sanoma Pro Oy, 18.-20. painos, 2016, Helsinki
Jaakkola, T., Liukkonen, J. ja Sääkslahti, A.(toim.)
Liikuntapedagogiikka, PS-kustannus, Jyväskylä, 2017
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/19/nailla-vinkeilla-oppiminen-helpottuu
Kalaja, S. Motorinen oppiminen, mihin taidon oppiminen
perustuu? artikkeli Manuaali 2/2018
https://omt.org/09-10-2018-artikkelipoiminta-motorinen-oppiminen-mihin-taidon-oppiminen-perustuu/
Kalaja, S. Taidon oppiminen ja harjoittelu -video https://www.youtube.com/watch?v=vaMQMM_Oz1U
Valtasaari, P. Musiikkilääketieteen päivän 13.10.2018 luentomateriaali
Psykososiaaliset voimavarat muusikon työssä
Kinnunen Mika ja Rahomäki Eero, Motoristen perustaitojen ja
fyysisen aktiivisuuden kehittyminen yläkoulun aikana, 2011, Jyväskylän
yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu-ohjelma
Dunning -
Kruger efekti https://en.wikipedia.org/wiki/Dunning%E2%80%93Kruger_effect