Kirjoittanut Elina Airaksinen, koulutettu hieroja EAT. (Juttu on julkaistu Koulutettujen hierojien jäsenlehdessä vuonna 2018.)
Miten saatu tieto saadaan talletettua aivoihin mahdollisimman pysyväksi muistijäljeksi? Miten oppimisella saadut taidot saadaan siirrettyä arkeen, teoiksi hoitohuoneeseen?
Tietoisuus ja oma arvio omista tiedoista, taidoista ja tavoista on tärkeä osa oppimista. Kun tunnet itsesi, voit valita itsellesi parhaan tavan opiskella. Silloin voit valita itsellesi sellaiset oppimismenetelmät, joilla saa työkaluja pitkäaikaiseen käyttöön. Omien ajatustesi tutkailu monesti paljastaa käsityksiäsi omasta itsestäsi tiedonkäsittelijänä: "minulla on hyvä näkömuisti" tai varsinkin hierojalla: "sormet muistavat, mutta pää ei". Sellaiset ihmiset, jotka luottavat siihen, että eri taidot ovat harjoiteltavissa, oppivat paremmin. Tästä voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että oppimiseen tarvitaan itseluottamusta. Onneksi omia ajatuksiaan ja ajatusmallejaan voi haastaa ja muuttaa. Oppijan on hyvä opetella olemaan myös armollinen itselle. Jokainen on erilainen ja oppii eri tahtiin. Yksi oppii alussa nopeasti ja sitten tahti voi hidastua. Toisen oppiminen takkuaa alussa mutta kiihtyy loppua kohti. Yhdellä voivat taidot ja tiedot karttua samanaikaisesti harjoittelun kanssa. Monimutkaisia taitoja harjoitellessa oppiminen voi hidastua, kun mukaan otetaan lisää muuttujia. Oppimisen tahti kuitenkin kiihtyy, kun harjoittelu tuottaa liikkeistä rutiinia. Pelkät oppimisen taidot eli strategiat eivät riitä oppimiseen vaan siihen tarvitaan myös motivaatiota. Sen lisäksi on tehtävä työtä, riittävästi toistoja. Tekemällä oppimista ei korvaa mikään mielikuvaharjoitus tai toisen työskentelyn seuraaminen vaikka ne voivatkin tukea oppimista. Tärkeintä on itse oppimisen eteen tehty työ. Yksinyrittäjä on itse vastuussa omasta oppimisestaan, joten on hyvä opetella itsenäisesti arvioimaan sen edistymistä ja korjata itse omia opiskelutapoja.
Tietoisuus omasta oppimisesta on ensi askel taitoon käyttää hyväkseen siirtovaikutusta. Siirtovaikutuksella tarkoitetaan sitä, että saadaan siirrettyä opitun asian sisältö esimerkiksi työelämään. Ikävä kyllä siirtovaikutus voi olla myös negatiivinen eli esimerkiksi aiemmin opittu voi myös haitata uuden oppimista. Uuden oppiminen voi myös helpottaa aiemmin opitun muistamista tai haitata sitä. Siirtovaikutus voi kulkea myös molempiin suuntiin, eli aiemmin opiskeltu asia tukee uuden asian opiskelua ja toisin päin. Joka tapauksessa saadakseen siirtovaikutuksesta mahdollisimman suuren hyödyn irti on näistä asioista hyvä olla tietoinen. Negatiivista siirtovaikutusta esiintyy enemmän teoriaopintojen kanssa kuin motoristen taitojen oppimisen kanssa. Motorisessa oppimisessa negatiivinen siirtovaikutus liittyy usein oppimisen alkuun ja se menee varsin nopeasti ohi, eli sitä on aivan turha pelätä.
Siirtovaikutusta pystytään suurentamaan sillä, että oppimisympäristö on rauhallinen, turvallinen ja sellainen, jossa toisia kunnioitetaan ja arvostetaan. Vygotsky jo vuonna 1978 kertoi, että psykologisesti turvallinen ympäristö nopeuttaa oppimista. Siirtovaikutusta suurentaa myös se, että ennakkoluulottomasti yhdistää kokemuksia, tunteita ja ajatuksia, niin saa tiedon kiinnittymään käyttökelpoiseen muotoon käytettäväksi tulevaisuudessa. Muistot ja tunteet koodataan aivoihin yhdessä. Myös erilaisten mielikuvien käyttö vahvistaa oppimista, esimerkiksi "taitoluistelija saa enemmän pisteitä paikoillaan pysyvästä piruetista, joten hieronnassakaan hankausotteen ei kuulu vaeltaa". Toisin sanoen, mitä useampaa aistikanavaa käytät, sitä paremmin asioita muistiin jää. Jokaisella on yleensä mieleisin aistikanava, jota oppimisessa käyttää. Kaikki oppivat kuitenkin kaikilla aisteillaan ja näitä kanavia kannattaa vaihdella oppimisen tehostamiseksi. Välillä kannattaa siis opetella näkemällä, välillä tekemällä ja välillä kuuntelemalla.
Itsensä arvioimista voi harjoitella ja siinä voi tulla paremmaksi. Sitä harjoitellaan saamalla palautetta, reflektoimalla saatua palautetta ja muuttamalla käytöstä saadun palautteen mukaan. Palautetta voi saada ulko- tai sisäpuolelta. Ulkopuolelta tullut palaute on sitä, kun opettaja, kollega tai potilas kertoo mitä mieltä hän on taidoistasi ja teoistasi. Tämä palaute on hierontatekniikkaopintojen alussa tärkeää oppimisen kannalta. Palautteessa on olennaista sen oikea-aikaisuus ja laatu. Kun pyydät palautetta ja saat sitä, se on paikka oppia uutta. Näin voit suhteuttaa käsitystäsi omasta osaamisesta opettajan tai potilaan käsitykseen sinun osaamisestasi. Kaiken lisäksi olet valmiimpi vastaanottamaan palautetta, kun itse sitä pyydät.
Myös peili tai video ovat ulkopuolisia palautteen antajia. Peili omassa työhuoneessa on erinomainen, väsymätön ja ennen kaikkea oikea-aikainen palautteen antaja hierojan työergonomiasta. Myös omien suoritusten katsominen videolta on erittäin opettavaista. Yhdellä kerralla hoksaa sen, mitä opettaja on sanonut kymmeniä kertoja. Ja muistijälki hoksaamisen jälkeen on yllättävän pysyvä. Jos otat videoinnin hierontatekniikkaharjoittelun välineeksi, siihen tulee olla myös hierottavan lupa. Kurssilla yksi parhaista palautteen antajista on hierojaparisi. Hän voi antaa sinulle palautetta hieronnan voimasta, suunnasta ja rytmistä. Paria kannattaa myös vaihdella, jotta opit hieromaan erituntuisia ihmisiä ja totut saamaan erilailla muotoiltua palautetta. Kaiken kaikkiaan vaihtelu harjoittelussa parantaa oppimistuloksia.
Palautetyylejä on monia: arvottava palaute "hienoa, ranteesi on oikeassa asennossa", korjaava palaute "seuraavalla kerralla kiinnitä huomiota painonsiirtoon", neutraalipalaute "huomaan, että yrität kovasti" ja tulkinnanvarainen palaute "hierontasi tuntui oikein miellyttävälle". Yleensä potilaan antama palaute on tulkinnanvaraista palautetta eli se hivelee hierojan itsetuntoa ja parantaa itseluottamusta. Kuitenkin siitä harvoin on apua hierojan teknisen työn kehittymisen kannalta. Ja jos hierontaotteen liian suuresta voimakkuudesta saa palautteen silloin, kun potilas jo pukee paitaa päälleen hieronnan jälkeen, on palaute liian myöhässä sitä potilasta varten.
Nykyään tiedetään, että ongelmanratkaisuun kannustava harjoittelu auttaa ihmistä kehittämään omaa ajattelua. Niin ärsyttävää kuin se onkin, itselle parhaita työkaluja oikeisiin työtilanteisiin antaa palautteen antaja, joka enemmänkin kyselee "miltä tuntui omasta mielestä", "miltä tuntuu hartioissa, kun muistat painonsiirron", "jos hieroisit uudelleen, mitä tekisit toisin"-kysymyksiä. Tällaisen palautteen antaja ohjaa oppijaa kehittämään omaa sisäistä palautejärjestelmää. Sisäinen palaute on hierojan hierontatekniikan kehittymisen kannalta olennainen. Sisäinen palaute on eri aistikanavien liikkeestä ja suorituksesta tuottama tieto, joka on kerätty lihaksista ja jänteistä, esimerkiksi Golgin jänne-elimestä tai eri aistien välityksellä kehon ulkopuolelta. Sisäinen palaute on motorisen oppimisen perusta. Kun oma sisäisen palautteen käyttö kehittyy, ei tarvita enää niin paljon ulkoista palautetta hierontatekniikan suorittamisesta. Näin hierojan oma kyky ajatella itse ja ratkaista ongelmia paranee. Tällä taitotasolla pääsee flow-tilaan ja hieronnan tekemistä ei tarvitse ajatella, vaan liikkeet sujuvat automaattisesti ja jouheasti.
Nykyään tiedetään, että liiketaitojen oppimisessa on hyödyksi, jos oma tarkkaavaisuus on oman kehon ulkopuolella. Silloin käytetään tiedostamatonta oppimista, joka on paljon tehokkaampaa kuin tiedostettu oppiminen. Liikkeiden koordinointiin käytetään alempaa aivokuorta ja liikkeiden ohjaus on automaattista, sujuvaa ja taloudellista. Onneksi tarkkaavaisuus on kohdennettu hieroessa automaattisesti oman kehon ulkopuolelle, koska silloin katsotaan potilaan kehoa ja keskitytään siihen, miltä toisen keho tuntuu. Itse asiassa, jos aikoo käyttää jotain hierontatekniikkaa jota ei ole pitkään aikaan käyttänyt ja alkaa tietoisesti jännittyneenä miettiä tehtävää liikettä, liikkeistä tulee kulmikkaita ja kömpelöitä. Kun rentoutuu ja antaa oman kehon viedä, liike on rento ja potilaalle miellyttävä. (Olettaen, että tekniikka on aikoinaan opeteltu kunnolla.) Oman työergonomian kannalta kannattaa kuitenkin ottaa tavakseen tutkailla myös omaa kehoa samalla kun hieroo. Pieni skannaus mielessä: mikä on pään asento? Missä hartiat ovat? Millainen painonsiirto on tällä hetkellä? Se voi auttaa kehoa olemaan useammin hyvässä työasennossa.
Muisti ei ole pysyvä asia. Asioita unohtuu ja siksi kertaaminen on tärkeä osa oppimista. Nykyään tiedetään, että kun muistellaan, niin muistikuva luodaan aivoissa uudelleen ja se muuttuu joka kerta. Muistikuva tuntuu uskottavalta, mutta ei välttämättä vastaa todellisuutta. Se on oikeasti muisto ja voi siis myös olla väärä. Siksi voi tulla itselle sellainen olo, että muistaa vaikka ei oikeasti muistakaan. Jos on tunne, että "helppo homma, kyllä minä tämän osaan", voi olla Dunning-Kruger -vaikutuksen tietämättömyyden vuoren huipulla. Oheisessa kuvassa numero 1 on Dunning-Kruger -vaikutuksen eli ylivertaisuusharhan kuvaaja. Selitän kuvaajaa tässä vähän sanallisesti. Yleensä ihan oppimisen alussa opiskelija ymmärtää, ettei tiedä asiasta vielä mitään. Kun oppimista on takana jo jonkin verran, ihminen kuvittelee tietävänsä paljon enemmän kuin mitä todellisuudessa tietää. Tai kuvittelee, että tämä tieto, jonka olen juuri oppinut, on kaikki tieto mitä kyseessä olevasta asiasta on olemassa, eikä edes tiedä että se on osa suurempaa kokonaisuutta. Taitojen karttuessa käsitys omasta osaamisesta suhteessa kokonaisuuteen alkaa hahmottua ja matka kohti epätoivon laaksoa alkaa. Itseluottamus koetusta omasta osaamisesta laskee kuin lehmän häntä. Epätoivon laaksossa tajutaan kuinka vähän tiedetään ja saatetaan vaipua epätoivoon. Kun tästä tietojen ja taitojen karttuessa edelleen matka jatkuu kohti valaistumisen ylämäkeä, silloin ajatukset omista taidoista alkavat selkiintyä. Tiedetään, kuinka vähän tiedetään. Kun tiedot ja taidot tästäkin vielä lisääntyvät päästään tiedon ja taidon ylläpidon tasangolle. Silloin ollaan kokeneita eksperttejä, oman alan rautaisia asiantuntijoita. (Termien suomennokset ovat kirjoittajan omia.) Arkikokemukseni mukaan ylivertaisuusharhan valtaan jäämistä ennaltaehkäisee jo tietoisuus sen olemassaolosta.
Jotta saataisiin mahdollisimman todenmukaiset kuvat itselle omista teoriatiedoista ja taidoista, asioita kannattaa palauttaa mieleen. Esimerkiksi kun alkaa selittää itselle uutta asiaa toiselle ihmiselle omin sanoin, ja tulee siis sanoneeksi asian ääneen, tajuaa, ettei se menekään niin. Se on oikea kohta pysähtyä ja miettiä asiaa uudelleen, palata aineistoon eli kerrata.
Kertaaminen tehostaa oppimista. Sen avulla voi palauttaa vanhat asiat mieleen ja auttaa omaa muistia muistamaan asiat pidempään. Samalla saa myös korjattua väärin muistamansa asiat. Asioiden kertaamiseen menee vähemmän aikaa kuin uuden asian alusta saakka opiskeluun. Muistiin on jo jäänyt aiemmalta kerralta jotain, mihin kertauksen mukanaan tuoma asia aivoihin kiinnittyy. Ja kun kertaa tietyin aikavälein, pääsee aina helpommalla, koska suurempi määrä jo aiemmin muodostuneita hermokytköksiä tukee muistia.
Oppimisen kannalta "hauki on kala" -kertaus ei ole hyvä opiskelutapa. Kerratessa asioita kannattaa muistella ja etsiä kytköksiä aiemmin opittuun - kannattaa siis reflektoida. Reflektointi suomennetaan monesti sanalla pohtia. Se on alun perin maataloussanastoa ja tarkoittaa jyvien erottelua akanoista. Tietojen ja taitojen osalta on tärkeä oppia erottelemaan olennainen asiasisällöstä. Pohtia voi oppimispäiväkirjassa, opintopiirissä tai saunan lauteilla. Kolmen hengen opintopiiri on tehokkain ja sen voi toteuttaa kahvipöydässä juttelemalla kollegan kanssa. Oppimisen ei aina tarvitse olla ulkoa ohjattua ja järjestelmällistä. Tärkeintä on ymmärtää, että jos teoriakurssin jälkeen asioita ei aktiivisesti palauta mieleen, voi käydä niin, että mitään ei loppujen lopuksi jää mieleen.
Oppimisen esteitä ovat muun muassa erilaiset häiriötekijät, kuten esimerkiksi rauhaton ja turvaton ympäristö, melu ja päihteet sekä omat itseä rajoittavat uskomukset omasta oppimisesta( "olen niin vanha, etten enää mitään opi"). Myös huonolaatuinen ja liian vähäinen uni voivat toimia esteinä. Armottomuus itseä kohtaan estää oppimista, kuten myös hampaat irvessä pakolla harjoittelu. Nämä halvaannuttavat aivoja. Stressi ja päihteet huonontavat unen laatua ja sitä kautta haittaavat oppimista, koska uni on olennainen osa muistia. Unessa asiat siirtyvät lyhytaikaisesta muistista pitkäaikaiseen ja uudet asiat nivoutuvat yhteen aiemmin opittujen kanssa. Jos unen laatu on heikko, asioita ei siirry pitkäaikaiseen muistiin niin tehokkaasti kuin hyvälaatuisen unen aikana. Stressihormoni kortisoli myös vähentää hermosolujen välisiä yhteyksiä aivoissa. Aivot tarvitsevat levon lisäksi taukoja. Vanha peruskoulun jaksotus 45 minuuttia opiskelua ja vartti taukoa on edelleen ihan pätevä ohje. Ja sillä mitä tekee taukojen aikana, on myös merkitystä. Tauot on hyvä käyttää liikkumista ja virkistäytymistä varten. Luennoilla tauot ovat monesti oppimisen kannalta liian harvassa. Kun ajatus on pissahädässä tai nälässä, luennosta jää vähän mieleen.
Kurssin alusviikolla kertaan sen, mitä jo tiedän tulevan kurssin aiheesta.
Juuri ennen koulutuksen alkua, aktivoin aivot uuden oppimiseen: teen lazy eight -harjoitusta, kehon keskilinjan ylittäviä harjoituksia, hengittelen ja rauhoitun. Jos on käytännön tekniikan oppimisesta kyse, teen erilaisia helppoja koordinaatioharjoituksia. Keskityn luomaan hyvää ja rentoa ilmapiiriä. Kun on hauskaa, aivot pääsevät vapautuneeseen ja oppivaiseen tilaan ja oppiminen on nopeampaa ja helpompaa. Silloin vireystila, tarkkaavaisuus ja mieliala tukevat oppimista.
Koulutuksen aikana pyrin käyttämään mahdollisimman montaa eri aistikanavaa uusilla tavoilla. Esimerkiksi hierominen silmät kiinni on oikein hyvä harjoitus, se herkistää tuntemaan kudoksia hyvin. Pyrin aktiivisesti löytämään yhtäläisyyksiä eri asiasisältöjen välillä. Näitä yhtäläisyyksiä voi etsiä ennakkoluulottomasti harrastuksista, arjesta ja tietenkin hierojana potilastapauksista. Tärkeä on saada kiinnitettyä uutta aiemmin opittuun, ja mitä suuremmalla pinta-alalla, sitä parempi.
Matkiminen on yksi parhaista tavoista oppia, varsinkin motorisia taitoja. Virheiden hyväksyminen helpottaa oppimista ja antaa uskallusta kokeilla. Mitä jos tekisinkin sen tällä tavalla? Olisiko tämä minun sormille ja kehoni mittasuhteille parempi tapa kuin eri mittasuhteisen, koordinaatiokyvyn tai voimatason omaavan opettajan näyttämä? Virheet ovat toisin sanoen kokeiluja, jotka mahdollistavat oivaltavan oppimisen. Oivaltaminen jättää pysyvämpiä muistijälkiä, koska siihen liittyy tiedon lisäksi hyvä fiilis. Käytännön hierontatekniikkojen harjoittelussa olennaista on se, millä tavalla harjoitellaan. Lisäksi tärkeää on riittävä toistojen määrä. Yksilöllistä on, miten monta toistoa tarvitaan, jotta asiat saadaan automatisoitua lihasmuistiin.
Kurssin jälkeisellä viikolla pyrin tekemään jokaiselle asiakkaalle jotain kurssin hierontatekniikoista. Kun viidelle asiakkaalle viitenä päivänä viikossa kertaa tekniikoita, se jättää hyvän muistijäljen aivoihin ja lihasmuistiin. Viikon aikana myös reflektoin asiaa opintomateriaalin äärellä, että menikö se nyt sitten niin kuin oli opetettu.
Jos mahdollista koulutuksissa pyrin videoimaan kännykän kameralla tekniikkaopetuksen. Katselen videoita kertaukseksi, kun potilas on tulossa kyseisen vaivan kanssa hoitoon. Vanhojen videoiden katsomisessa pitää olla kuitenkin kriittinen. Kriittisyydellä en tässä tarkoita kielteistä suhtautumista. Opettaja ei välttämättä vain opeta enää samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten.
Miksi -kysymykset kertovat halusta ymmärtää asioita. Suomen kielen sana ymmärtää tulee sanasta ympyröidä. Ymmärtääkseen asian sitä täytyy katsoa, koskettaa, liikuttaa, kuunnella, haistaa tai jopa maistaa myös toiselta kantilta tai suunnalta. Monesti näkökulman vaihtamisen avulla oivaltaa uusia asioita. Siksi myös hierottavana oleminen on tärkeä osa hierojaksi oppimista.
Teoriakoulutuksessa piirrän käsitekarttoja (mind map). Joskus helppojen käsitöiden tekeminen auttaa minua keskittymään ja olemaan hiljaa luennolla. Käsitekartat kirjoitan puhtaaksi samana iltana, kun asiat ovat vielä tuoreessa muistissa ja on helpompi päätellä mitä harakanvarpaat tarkoittavat. Luen myös mahdollisesti saamamme kirjallisen aineiston läpi. Jos mahdollista pyrin juttelemaan asiasta koulutuksessa olleiden kollegoiden kanssa, jotta siinäkin asia tulee palautettua mieleen. Seuraavalla viikolla palaan muistiinpanoihin kahvitauolla. Jos olen onnekas, pääsen selittämään asiat sellaiselle henkilölle, joka ei osallistunut koulutukseen - saan siis kerrattua asiat omin sanoin. Myöhemmin pyrin palaamaan asiaan puolen vuoden kuluttua tarkistamaan mitä on jäänyt päähän. Jos vuoden päästä muistan vielä asian, silloin ajattelen jo osaavani sen.
Kaikkia asioita ei tarvitse muistaa ulkoa. Tärkeintä on tietää, mistä luotettavaa tietoa on saatavilla tarvittaessa. Muistin apuvälineitä kannattaa käyttää hyväkseen, se helpottaa arkea. Yksi parhaimmista koulutetun hierojan muistin apuvälineistä on potilasasiakirjat. Kun ajattelen potilasasiakirjoja muistin apuna, kirjaan sinne mitä suunnittelin tehdä potilaalle ensi kerralla. Ja sitten ehdin kerrata esim. harvemmin tehtäviä testejä, hierontatekniikoita tai treeniliikkeitä ennen kuin asiakas tulee seuraavan kerran. Samoin myös sinne arvioin, miten suunnitelmat ovat toteutuneet ja miten ne ovat vaikuttaneet.
Hoitohuoneessa minulla on seinällä erilaisia tauluja, joissa on esimerkiksi syvät lihakset luetteloituna ihmiskehoon, hermojen dermatomi -kartta, erilaisia kuvia verenkierrosta ja hermostosta sekä luuranko. Tämän lisäksi huoneessa on joitakin treeniohjeita ja tietenkin paljon on ammattikirjallisuutta laidasta laitaan. Aina välillä täytyy kuitenkin kilauttaa kollegalle, opettajalle tai jollekin muulle asiantuntijalle. Internetiä käytän ahkerasti tiedonhakuun, siellä tosin harjaantuu myös faktan tarkistuksen taito eli lähdekritiikki on syytä pitää mielessä.
Oppiminen on kiva ja innostava asia, ja se antaa uusia syitä tehdä tätä vaativaa ja vastuullista työtä.
LÄHTEET
Nurmi, Kari E. Johdatus kasvatuksen filosofisiin ja historiallisiin perusteisiin. 1997. Gummerus kirjapaino Oy
Rauste-von Wright, M & von Wright, J. 1994. Oppiminen ja koulutus. Helsinki: WSOY
Tynjälä, P. Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. 1999. Helsinki: Kirjayhtymä Oy.
Nienstedt, W., Hänninen, O., Arstila, A., Björkvist, S-E. Ihmisen fysiologia ja anatomia, Sanoma Pro Oy, 18.-20. painos, 2016, Helsinki
Jaakkola, T., Liukkonen, J. ja Sääkslahti, A.(toim.) Liikuntapedagogiikka, PS-kustannus, Jyväskylä, 2017
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/19/nailla-vinkeilla-oppiminen-helpottuu
Kalaja, S. Motorinen oppiminen, mihin taidon oppiminen perustuu? artikkeli Manuaali 2/2018
https://omt.org/09-10-2018-artikkelipoiminta-motorinen-oppiminen-mihin-taidon-oppiminen-perustuu/
Kalaja, S. Taidon oppiminen ja harjoittelu -video https://www.youtube.com/watch?v=vaMQMM_Oz1U
Valtasaari, P. Musiikkilääketieteen päivän 13.10.2018 luentomateriaali Psykososiaaliset voimavarat muusikon työssä
Kinnunen Mika ja Rahomäki Eero, Motoristen perustaitojen ja fyysisen aktiivisuuden kehittyminen yläkoulun aikana, 2011, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu-ohjelma
Dunning - Kruger efekti https://en.wikipedia.org/wiki/Dunning%E2%80%93Kruger_effect
18.5.2020
Tämä kirjoitus on osa Turun avoimessa yliopistossa suorittamaani Asklepios opinto-ohjelmaa. Mediakulttuuri ja terveys kurssilla piti kirjoittaa terveyteen liittyvä blogikirjoitus. Ajattelin jakaa ajatuksiani käsitteiden määrittelystä. Lukemisen iloa!
Terveydenhoitoalalla kuntoutuksessa hämmennystä herättää sekä ammattilaisten että kuntoutujien kesken se, että välillä kuntoutujaa puhutellaan potilaana ja välillä asiakkaana. Tästä asiasta on kiistelty jo 1950-luvulta lähtien. Asiaan liittyy ristiriitaisuuksia ja monia eri tasoja ja näkökulmia. Maailmansotien jälkeen paternalistisella aikakaudella sairaaloissa oli vain potilaita. Simo Vehmaksen mukaan paternalismi on yksilön vapauteen puuttumista hänen omaan etuunsa vedoten, joskus jopa vasten tämän omaa tahtoa. Sitten yhteiskunta alkoi muuttua uusliberalistiseen suuntaan. Uusliberalismi on poliittinen ja taloudellinen suuntaus, jossa korostetaan yksilön vapautta ja vapaata kilpailua. Tämän näkemyksen mukaan terveys ja hyvinvointi on yksilön omalla vastuulla ja siten oman toiminnan tulos. Siten ihmisistä oletettiin tulevan oman onnensa seppiä ja potilaiskäsitteestä on alettu pyrkiä eroon ja tilalle on otettu asiakaskäsite.
Kaisa Karppinen Oulun yliopistossa on tutkinut potilas- ja asiakas-sanojen käyttöä suomalaisilla terveydenhoitoalan organisaatioiden nettisivuilla. Karppinen kirjoittaa tutkimuksessaan, että potilas sana määritellään kärsiväksi sairaaksi, joka on hoidon kohteena. Hoidon kohteena olo on perinteisesti oletettu olevan passiivista toimintaa, koska potilas on ollut terveyspalveluiden käyttäjänä epätasa-arvoisessa suhteessa terveydenhoitohenkilöstöön nähden. Potilas ei ole osallistunut omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon, hoitoon eikä ole vaikuttanut aktiivisesti paranemiseensa. Sairaalla potilaalla ei ole ollut mahdollisuuksia esittää vaateita terveydenhuollon organisaatiolle.
Karppinen jatkaa, että nykyään sanalla asiakas viitataan julkishallinnossa yleisesti jokaiseen palveluita käyttävään kansalaiseen riippumatta siitä, onko tämä toiminnan kohde, aktiivinen yhteistoimija, tahdonvastaisten toimien kohde vai kuluttaja. Yleensä asiakas on kuitenkin palveluiden tuottamisen kohde. Asiakas-sanaa ja -käsitettä käyttämällä voidaan luoda kuvaa siitä, että palveluiden käyttäjä ja terveydenhuollon työntekijöiden suhde olisi tasa-arvoinen, jota se ei käytännössä ole. Pelkkä termin muutos ei tuo tullessaan ajatustapojen, asenteiden tai hoitokäytänteiden muutosta.Yksilön muuttamiseen keskittynyt toimintaympäristö on pikkuhiljaa kääntänyt kriittistä katsetta myös palveluiden, järjestelmien tai instituutioiden muuttamiseen. Vaikka olisi selkeä tahtotila siirtyä tuottajakeskeisistä palveluista asiakaskeskeisiin palveluihin, käytännössä asiakaskeskeisyys voi olla alisteinen kustannustehokkuudelle sekä järjestelmä- ja professiokeskeisyydelle.Kustannuskysymykset ohjaavat hoidon kohti kaavamaisia standardiratkaisuja yksilöllisen palvelun sijaan. Pelkkä käsitteen muutos potilaasta asiakkaaksi ei siten tee terveydenhuollon palveluista asiakaslähtöisempiä tai asiakkaan kannalta laadukkaampia. Esimerkiksi Karppisen tutkimuksesta ilmenee, että lääkäri Amos Pasternack pitää asiakas-sanan käyttöä vain kiertoilmauksena potilas-sanalle.
Sisätautien emeritusprofessori Kimmo Kontula kertoo Tulevaisuuden lääketiede luennollaan, että hoitoala on murroksessa, jossa tiukasta hierarkisesta lääkärikeskeisestä työtavasta ollaan siirtymässä kohti life style -lääketiedettä. Perinteisessä lääketieteessä odotetaan, että potilas on hoidon kohde ja vastuu on lääkärillä. Siellä hoidetaan lyhytaikaisesti yksittäisiä tauteja ja lääkäri on solisti. Life style -lääketieteessä potilas on aktiivinen ja vastuu on potilaalla. Hoito on ennakoivaa, ehkäisevää ja elämäntapoihin kohdistuvaa. Lääkäri on yksi moniammatillisen tiimin jäsenistä. Myös Karppinen viittaa Normannin tutkimukseen, jonka mukaan potilas sanana viittaa tiettyyn hoitojaksoon ja diagnoosikeskeiseen ihmiskäsitykseen. Siten toiminta keskittyy vain ihmisen hoitoon eikä terveyttä edistäviin asioihin. Täten elämäntapalääketieteeseen siirtyminen on voitu tulkita siten, että myös potilas sanasta täytyy luopua, että ihmiselle tulee tilaa muuttaa omaa rooliaan passiivisesta hoidon kohteesta aktiiviseksi oman kuntoutumisensa suunnittelijaksi. Siten palvelun käyttäjän rooli oman elämänsä asiantuntijana tulisi näkyväksi. Karppisen mukaan asiakaskeskeiseen hoitoon pyrittäessä terveyspalveluiden käyttäjää voi ihan hyvin kutsua potilaaksi, vaikka tätä kohtelisi kuin asiakasta.
Toisaalta jos julkisessa terveydenhuollossa käytetään sanaa asiakas, se voi antaa kuntoutujalle käsityksen, että hän on kuluttaja. Toisin sanoen tämä käsitys voi tehdä hänestä shoppailijan, joka haluaa vain itse päättämiään hoitoja tai tutkimuksia, eikä lääketieteelliseen tutkimukseen tai käytännössä hyväksi todettuja hoitoja. Tällaista kutsutaan konsumerismiksi. Lääkäri Veikko Launis kuvaakin Lääkärilehdessä äärikonsumeristista ajattelua siten, että potilas on terveysmarkkinoilla toimiva kuluttaja-asiakas. Launiksen mukaan tällainen asiakas etsii itse tietoa ja vertailee vaihtoehtoja ja kilpailuttaa terveydenhuollon palveluntarjoajia. Tällainen kuluttajapotilas verkostoituu itselle sopiviin vertaisryhmiin ja on vaativa ja haastava. Halutessaan hän myös luopuu tai keskeyttää hoidon ilman moraalista vastuuta tai velvollisuutta. Karppisen mukaan ristiriitaista on, että toisaalta kansalaisilta odotetaan aktiivista toimintaa, ja toisaalta aktiivisuus voidaan kokea uhkana ammattilaisen näkökulmasta, kuten Launiksen tekstistä tulee ilmi.
Karppinen jatkaa, että konsumerismi määrittää yksityisiä terveydenhuoltopalveluita, ei vielä niinkään julkisia. Yksityiset terveyspalveluyritykset hyödyntävät markkinointia ja mainontaa, joilla nostetaan odotuksia, luodaan kuluttajavaadetta ja tarjontaehtoista kysyntää. Tällöin ajatellaan, että terveys on kauppatavaraa ja kulutushyödyke. Tämä kuluttaja näkökulma on terveydenhuollossa liitetty asiakkuuteen. Konsumerismi ei kuitenkaan selitä sitä, miksi julkisessa terveydenhuollossa puhutaan asiakkaista.Esimerkiksi Metropolian ammattikorkeakoulussa Kuntoutus monialaisena yhteistoimintana -kurssilla Power Point-esityksissä puhutaan vain asiakkaista. Kurssi on pakollinen kaikille terveydenhoitoalan opiskelijoille. Tällä tavalla luodaan tapoja ja todellisuutta jo opiskeluaikana käyttää sanaa asiakas potilaan sijasta. Myös osteopaatteja koskevista eettisissä ohjeissa ja CEN-standardissa potilas sana on korvattu sanalla asiakas.
Jos pohditaan käsitteitä juridiselta eli lainopilliselta näkökannalta, lain potilaan asemasta ja oikeuksista toinen pykälä määrittää potilaan terveyden- ja sairaanhoitopalveluja käyttäväksi tai muuten niiden kohteena olevaksi henkilöksi. Potilaalla on siten potilaan oikeudet ja potilaslainsäädäntö turvanaan. Myös hallintolain yhdeksäs pykälä määrittelee sen, viranomaisten tulisi käyttää asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.
Ongelmalliseksi asiakas termin käytön Karppisen mukaan tekee se, että täysivaltainen asiakkuus edellyttää täyttä kykyä toimintaan ja päätöksen tekoon ja myös täysivaltaisuutta. Näitä kykyjä ei kaikilla terveyspalveluiden käyttäjillä ole. Kaikilla ei ole samoja lähtökohtia elämässään.
Karppisen mukaan olisi hyvä, jos hyvinvointipalveluiden yhteydessä käytettäisiin asiakas-sanaa ja terveydentilaan liittyvissä asioissa käytettäisiin potilas-sanaa. Toisaalta mielestäni termin asiakas käyttö voi hämärtää kuntoutujalle tämän asemaa CAM-hoitojen kohdalla. CAM-hoitojen nimi tulee englanninkielisestä complementary and alternative medicine eli suomeksi lääketiedettä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot termistä. Tarkoitan tässä täydentävien hoitojen eli muun muassa kiropraktiikan, osteopatian, naprapatian, koulutetun hierojan ja vaihtoehtohoitojen rajaa (esim. reiki ja homeopatia). Lääketiedettä täydentäviä hoitoja antavilla on kuitenkin juridisesti terveydenhuollon ammattilaisten asema osoittamansa ammattitaidon ja JulkiTerhikkiin rekisteröintinsä perusteella. Siten muun muassa jokaista kiropraktikkoa, osteopaattia ja koulutettua hierojaa koskee samat potilasta suojaavat lait kuin muitakin terveydenhoitoalan ammattilaisia. Eli heillä tulee olla potilasasiakirjat lain mukaan tehtynä ja heillä tulee olla voimassa oleva potilasvakuutus ja heitä koskee vaitiolovelvollisuussäännöt sekä velvollisuus ylläpitää omaa ammattitaitoaan. Vaihtoehtohoitojen antajilla ei tällaista kirjaamis- tai vaitiolovelvollisuutta ole, joten heillä on juridisesti asiakkaita ja asiakkaiden turvana on kuluttajasuojalaki. Monilla vaihtoehtohoitoja antavalla ammattiryhmällä on kuitenkin omia eettisiä ohjeita, jotka ovat yhteneväisiä terveydenhoitoalan ammattilaisten kanssa. Ja heidän kannattaa sitoutua esimerkiksi vaitiolovelvollisuuteen oman yritystoimintansa jatkuvuuden kannalta, vaikkei siihen lakisääteistä velvollisuutta olisikaan.
Karppinen mainitsee myös ETENE:n eli suomalaisen sosiaali- ja terveysalan eettisen ohjeistuksen, joka kertoo, että kuntoutujasta olisi parempi käyttää termiä potilas. Toimikunta esittää, että potilas sanana kuvastaa sitä, että hoitavalla henkilökunnalla on myös ammatillista vastuuta potilaan edun valvojana. Asiakas-sana taas korostaisi asiakkaan päätösvaltaa ja asiakkaan ja ammattihenkilöstön välistä tasavertaisuutta. ETENE:n ohjeistuksessa ilmenee myös, että sosiaalihuollossa on asiakkaita ja terveydenhuollossa on potilaita. Eli onko pyrkimys termin vaihtoon hallinnollinen, kun kehitetään SOTE-uudistusta ja termit halutaan yhtenäistää sosiaali- ja terveyshuollossa?
Entäpä hoidon kohteet itse? Miten he haluavat itseään kutsuttavan? Kanadalaisessa tutkimuksessa vuonna 2005 tutkittiin sitä, että miten sairaalassa hoidossa olevat halusivat itseään kutsuttavan. Tutkimukseen osallistui neljä ryhmää: rintasyöpäpotilaita, eturauhassyöpäpotilaita, murtuman takia sairaalahoidossa olevia sekä HIV-positiivisia potilaita. Tässä tutkimuksessa kaikki ryhmät halusivat, että heitä kutsutaan potilaiksi, ei asiakkaiksi tai kuluttajiksi. Kaikki tutkimukseen osallistujat halusivat kuitenkin aktiivisesti osallistua oman hoitonsa suunnitteluun ja päätöksentekoon. Eli tämä tutkimus ei tukenut sitä olettamusta, että potilaina itseään pitävät heittäytyisivät passiivisiksi hoidon kohteiksi.
Itse koulutettuna hierojana olen käyttänyt luontevasti sanaa potilas ja olen kertonut hierontaan tulijoille, että teen sen siksi, että olen terveydenhoitoalan ammattilainen ja minulla on siten potilasvakuutus. Yksityisyrittäjänä minulla on tietenkin asiakkaita, joiden kanssa käyn kauppaa palveluistani. Käytän työssäni kuntouttavaa työotetta, joten välillä sama henkilö voi olla hoitokerran aikana kaikissa näissä rooleissa eli potilas, asiakas ja kuntoutuja.
Toisiin kohtiin potilas- tai asiakas-sanaa paremmin sopii kuntoutuja-sana. Minusta ei tunnu luontevalta sanoa mielenterveysasiakas. Mielenterveyspotilas-sana taas lyö mielestäni pysyvää sairauden leimaa ihmiseen. Mielenterveyskuntoutuja-sanalla on tulevaisuuteen toiveikkaasti suhtautuva sävy.
#potilas #asiakas #kuntoutuja
Deber, Raisa B. & Kretschmer, Nancy & Urowitz, Sara & Sharpe, Natasha. 2005. Artikkeli Patient, consumer, client, or customer: what do people want to be called? teoksessa Health Expectations, 8. Hoboken, New Jersey: Blackwell Publishing Ltd s.345-351.
JulkiTerhikki. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden tietopalvelu. Saatavilla verkosta
https://julkiterhikki.valvira.fi/
Karppinen Kaisa. 2018. Potilas- ja asiakas- sanojen käyttö terveydenhuollon organisaatioiden verkkosivuilla -Semanttisia rooleja, tyypillisiä piirteitä ja vertailua. Pro Gradu-tutkielma Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö Terveyshallintotiede Oulun yliopisto. Julkaisu saatavissa
https://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201806022422.pdf Luettu 20.1.2020.
Kekäläinen, Kaija. 2020. Asiakkaan asema kuntoutuksessa, hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Power Point -esitys. Metropolia ammattikorkeakoulu.
Kontula, Kimmo. 2018. Tulevaisuuden lääketiede -luento. 5.9.2018.
Launis, Veikko. 2016. Potilaan velvollisuudet -tarua vai totta? -artikkeli teoksessa Lääkärinlehti. 71 (1-2/2016) s. 64-66.
Suomen Standardisoimisliitto SFS-EN 16686:2015. Osteopathic healthcare provision. (CEN-standardi).
Vehmas, Simo. 2012. Vammaisuus kulttuurisena konstruktiona -artikkeli teoksessa Honkasalo, Marja-Liisa & Salmi, Hannu (toim.) Terveyttä kulttuurin ehdoilla. Näkökulmia kulttuuriseen terveystutkimukseen. Turku: k&h. s. 269-289.
22.3.2020
Tilannekuva on muuttunut. Tekemäni riskiarvion perusteella olen päättänyt sulkea hoitohuoneeni toiminnan 13.4.2020 asti. Teen ratkaisun ristiriitaisten tunteiden siivittämänä, koska tiedän hieronnan vähentävän lihaskireyden lisäksi myös ahdistusta sekä rauhoittavan niin kehoa kuin mieltäkin.
Kartoitin oman kokonaistilanteeni näin:
Asiakkaanani olet minulle tärkeä, enkä halua jättää sinua yksin.
Siksi keräsin tähän muutamia ideoita, joita voit käyttää edesauttamaan hyvinvointiasi:
Löysin Youtubesta oheisen Rachel Richardsin tekemän kasvojen hieronta opasvideon. Sen avulla voit auttaa itse itseäsi rentoutumaan. Tämä hieronta kannattaa tehdä keittiönpöydän ääressä siten, että saat omat kyynärpäät pöydälle, niin hartiatkin pysyvät paremmin rentoina. Videon kesto on vähän alle kymmenen minuuttia.
https://www.youtube.com/watch?v=bNVu4-SpQp8
Ehkäpä oletkin jo ehtinyt keksiä muita itsellesi sopivia keinoja huolehtia toimintakyvystäsi.
Ystävällisin terveisin,
Elina Airaksinen
Koulutettu hieroja & osteopatian opiskelija
Ps. laitoin kuvaan villapaidan harteille luomaan lohtua.
18.3.2020 Onpa olleet ajatuksia ja tunteita herättävät viime päivät!
Toivottavasti kaikilla on asiat olosuhteisiin nähden hyvin.
Olen jo aiemmin syksyllä osteopatiaopintojeni takia rajoittanut hoitokerrat minimiin. Enkä tällä hetkellä ota uusia asiakkaita. Opiskeluni jatkuvat tällä hetkellä etäopiskeluna, joten sosiaaliset kontaktini ovat minimissä.
Aluehallintovirasto suosittelee, että "asiakastapaamisia rajoitetaan tilapäisesti, jos vain mahdollista. Jos asiakkaan terveydentilan kannalta välttämätön asiakastapaaminen joudutaan järjestämään, on tärkeä huolehtia asianmukaisista suojaustoimista. Erityistä varovaisuutta tulee noudattaa riskiryhmiin kuuluvien asiakastapaamisissa. On huomioitavaa, että joku voi sairastaa COVID-19-infektiota tietämättään."
Niille asiakkailleni, jotka eivät jaksa lukea pitkää kirjoitusta, tässä asiat pähkinänkuoressa:
- voi tulla hoitoon, jos olet terve ja katsot, että hierontaan tulosi on terveydentilasi kannalta välttämätön.
- jos olet karanteenissa tai eristyksissä tai työnantajasi on määrännyt sinut etätöihin ulkomaanmatkan takia, peruuta aikasi.
- jos kuulut
riskiryhmään, tai lähipiiriisi kuuluu riskiryhmäläisiä, peruuta aikasi.
(Tällä
hetkellä en hoida riskiryhmäläisiä.)
- en tee töitä sairaana, enkä ole käynyt ulkomailla.
- jos haluat välttää kaikkia sosiaalisia kontakteja, on ihan ok peruuttaa hieronta-aika.
- olen tehostanut pintojen desinfiointia ja asiakkaillani on mahdollisuus pestä kädet hoitohuoneelle tullessaan.
- olen pidentänyt myytyjen lahjakorttien voimassaoloaikaa koronaviruksen aiheuttaman poikkeusolojen jälkeiseen aikaan.
Tässä seuraa pitkä postaus nyt hoidoissa käyville asiakkailleni:
Mikäli koet itsesi sairaaksi, lähipiirissäsi on riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä tai haluat "loiventaa kurvia", pidättäydy harkintasi mukaan hoidosta. Peruuta aikasi mahdollisimman ajoissa.
Nyt koronaviruksen aiheuttamana poikkeusaikana en veloita peruutusehtojen mukaista maksua viime tingassa tulleesta peruutuksesta. Jos et peruuta tuloasi etkä tule hoitoon, laskutan normaalisti peruutusehtojen mukaan.
Alla oleva teksti perustuu Koulutettujen hierojien liitolta ja Osteopaattiliitolta saatuihin ohjeisiin.
Mikäli viranomaisilta tulee uusia ohjeita, tilanne voi muuttua nopeastikin.
Tämä teksti koskee juuri sinua, joten lue se ajatuksella läpi.
Olen koulutettuna hierojana terveydenhuollon ammattihenkilö, mutta en tee lain tarkoittamaa välttämätöntä hoitotyötä. Olen asiakkaan kanssa tiiviissä lähikontaktissa.
Koronavirus oireilee perusterveellä mahdollisesti hyvin lievästi, ja saatamme tahtomattamme levittää virusta edelleen. Asiakkaani voivat tartuttaa viruksen minuun tai toiseen asiakkaaseen hoitotiloissani.
Ohjeen mukaan voin jatkaa toimintaa toistaiseksi. Olen kuitenkin varautunut varmuuden vuoksi pysäyttämään toiminnan.
Tässä ehtoja hoitoon tulemiselle:
- Minun koulutettuna hierojana tulee olla oireeton.
- Asiakkaan ja hänen perheenjäsentensä tulee olla oireettomia.
- Vastaanotolla tulee noudattaa tavallistakin tarkempaa hygieniaa. Käsihygienia on hyvin tärkeää.
- Mikäli asiakas on palannut ulkomailta, tulee paluusta olla 14 vrk ennen vastaanotolle saapumista.
- Osteopaatin ja koulutetun hierojan tulee seurata THL:n ohjeita liittyen koronavirukseen ja vaatimuksiin potilastyössä. Näihin voi tulla muutoksia ja päivityksiä, ja on jokaisen toimijan vastuulla olla näistä perillä.
- 16. ja 17.3.2020 annettujen Suomen hallituksen ohjeiden mukaan Osteopaattiliiton hallituksen vahva suositus on pitäytyä hoitamasta yli 70- vuotiaita sekä muita riskiryhmään kuuluvia, joilla on seuraava perussairaus:
- Vaikea-asteinen
sydänsairaus
- Huonossa hoitotasapainossa oleva keuhkosairaus
- Diabetes, johon liittyy elinvaurioita
- Krooninen maksan tai munuaisen vajaatoiminta
- Vastustuskykyä heikentävä tauti, esim. leukemia tai lymfooma
- Tauti, johon saat vastustuskykyä heikentävää hoitoa (esim. elinsiirto,
solunsalpaajat)Tekijöitä jotka saattavat lisätä koronavirusinfektion riskiä terveydelle ovat
sairaalloinen ylipaino (BMI eli Body Mass Index yli 40) sekä päivittäinen
tupakointi, jotka yleisesti ottaen heikentävät keuhkojen toimintaa.
Vakavan taudin riskiryhmään kuuluvat lapset, joilla on vastustuskykyä heikentävä eli immunosuppressiivinen lääkitys tai jokin vaikea perussairaus, kuten krooninen keuhkosairaus, maksan tai munuaisen vajaatoiminta, tai vastustuskykyä heikentävä sairaus.
Hoitokäytäntöihini kuuluu tauko asiakkaiden välissä. Tällä tauolla ehdin desinfioida kosketuspinnat ja tuulettaa hoitohuoneen. Tule hoitoon täsmällisesti, niin vältät toisten asiakkaiden kohtaamisen.
Toiminta siis jatkuu mutta käytän harkintaa, hyvää hygieniaa ja toimin viranomaisohjeiden mukaisesti nopeastikin. Seuraa yrityksen nettisivuja www.elinaairaksinen.fi ja Facebookia. Olen myös Twitterissä.
Ystävällisin terveisin,
Elina Airaksinen
Koulutettu hieroja & osteopatian opiskelija
Aloitin osteopaattiopinnot Metropolian ammattikorkeakoulussa ja sen takia aukioloaikani ovat lyhentyneet. Teen töitä opintojen ohessa tiistai-iltaisin, perjantaisin (yleensä iltaisin) sekä välillä lauantaisin.
Opiskelen päivisin, joten minua ei välttämättä saa luentojen aikana puhelimitse kiinni. Tekstiviesti on varmin tapa. Sähköposteihin viestit näyttävät hautautuvan helposti, joten se ei välttämättä ole nopein tapa saada minua kiinni. Opinnot kestävät neljä vuotta.
Osteopatia on manuaalista käsittelyä, jossa otetaan ihminen kokonaisvaltaisesti huomioon biopsykososiaalisena yksilönä. Eli käsityöläisenä tulen jatkamaan opintojen päätyttyäkin.
Minun laskiaisen mäenlasku ennustaa hyvää satokautta. Toivottavasti myös sinun.
Jos satuit muksahtamaan häntäluullesi mäessä, ei hätää. Osteopatiassa on käsittelytekniikoita, joilla häntäluuta voidaan hoitaa. Sinun ei tarvitse sietää kipua istuessasi.
Osteopatian opintoni ovat edenneet suunnitelman mukaan. Odotettu valmistumisaika on vuoden 2023 keväällä. Opinnot ovat 240 opintopisteen suuruiset, siksi opinnot ovat puoli vuotta pidemmät kuin yleisesti ammattikorkeakouluissa. Esimerkiksi fysioterapeutin tutkinnon laajuus on 210 opintopistettä ja se suoritetaan yleensä kolmessa ja puolessa...
Koulutettujen hierojien liiton hallitus on valinnut minut vuoden hierojaksi. Perusteluissa he mainitsivat pitkän työurani täyspäiväisenä hierojana (13 vuotta), jatkuvan opiskelun (myös muiden kuin manuaalisten tekniikoiden opiskelu, joista viimeisin tutkinto on yrittämisen ja johtamisen erikoisammattitutkinto) ja tiedonjakamisen (olen toiminut...
Kuvassa on käsipyyhkeitä rullalla. Ne odottavat uuden hoitohuoneen remontin valmistumista ja menevät uuteen asiakas-WC:seen. Pyyhkeet ovat pieniä ja siten jokainen vessassa käyvä asiakas käyttää yhden käsipyyhkeen ja ne pestään ja käytetään uudelleen. Ne ovat laadukasta puuvillaa, ja odotan niiden kestävän pitkään.
Ihanaa! Uudet käyntikortit saapuivat. Olen niin onnellinen tästä graafisen ilmeen uusimisesta. Pikku hiljaa alkaa näyttää valmiilta.
Uudet lahjakortit on nyt valmiina odottamassa ostajia. Lahjakortteja on kahden värisiä. Se johtuu siitä, että graafinen suunnittelija suunnitteli kaksi eri väristä logoa ja minä en halunnut valita niiden väliltä. Eli tämä ei ole mikään tyttö/poika -juttu.