Jatkan vielä naisten terveydestä. Osteopaatin vastaanotolla voidaan puhua seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista. Yksi osa seksuaaliterveyttä on omaan anatomiaan tutustuminen. Jos et ennen alatiesynnytystä tiedä, minkä näköinen tai tuntuinen vulvasi eli ulkoiset synnyttimesi ovat, miten voit tietää mitä muutosta on tapahtunut, jos repeät synnytyksessä tai sinulle tehdään välilihanleikkaus?

Molemmissa tapauksissa lantionpohjaan syntyy arpikudosta, joka voi vaikuttaa lantionpohjan toimintaan tai pakaralihasten aktivaatioon tai aktivoimattomuuteen. Osteopaatti pystyy hoitamaan tätäkin arpikudosta. Itse hoidan arpia ulkoisilla tekniikoilla ja ohjaan asiakkaalle sisäisen tekniikan itsetehtäväksi. Jos tämä ei riitä, Suomessa on osteopaatteja, joilla on koulutus myös sisäisiin tekniikoihin. Myös osa äitiysfysioterapeuteista tekee sisäisiä tekniikoita. Yksin tämän vaivan kanssa ei tarvitse jäädä.

Suomensin emerita professori Helen Kingin artikkelin Klitoriksen lyhyt historia, joka on alun perin julkaistu the Conversation alustalla. Naisten anatomiaa on tutkittu vähän ja yleensä näkökulmana on ollut lisääntyminen eikä naisen nautinto. Lue miten klitoriksen anatomiaa on tutkittu ja mitä tiedetään nykyään.

Tässä on linkki alkuperäiseen tekstiin: https://theconversation.com/the-clitoris-a-brief-history-196817

Klitoriksen lyhyt historia

Miten baari ja klitoris eroavat toisistaan? Useimmille miehille ei tuota vaikeuksia löytää baaria. Huumorin maailmassa klitoris pysyy mysteerinä: se on oletettavasti pieni ja siten väistämättä vaikea löytää. "Mikä dinosaurus jää aina löytymättä? Klitaurus."

Vaikuttaa siltä, että lääketiede on ollut paljon enemmän kiinnostunut peniksestä kuin klitoriksesta. Itse asiassa aivan viime aikoihin asti naisen klitoriksen hermopäätteiden lukumäärä oli vain arvio, joka perustui tutkimukseen lehmistä.

Mutta viimeaikaiset tutkimukset ihmisen klitoriksesta ovat paljastaneet, että siinä on yli 10 000 hermosäiettä – 20 % enemmän kuin aiemmin ajateltiin. Uudet tutkimukset tutkivat kudoksia, jotka transmiehet lahjoittivat naisesta mieheksi sukupuolen korjausleikkauksen aikana. Kudokset värjättiin ja suurennettiin 1000-kertaisiksi mikroskoopilla, jotta yksittäiset hermosäikeet voitiin laskea.

Tämä jatkaa australialaisen urologin Helen O'Connellin vuonna 2005 tekemää tutkimusta. Hän tuli kuuluisaksi ensimmäisenä henkilönä, joka kartoitti klitoriksen kokonaisuudessaan, käyttämällä naisten magneettikuvauksia. Ja lopulta selvisi, että se ei olekaan pieni – vain 10 % elimestä on näkyvissä.

O'Connell on kuvannut, kuinka hänen alkuperäinen lääketieteellinen koulutuksensa käytti oppikirjoja, jotka eivät koskaan maininneet klitorista ja pitivät naisten sukuelimiä "epäonnistuneina". Niinpä hän otti elämäntehtäväkseen ymmärtää paremmin tätä naisen kehon osaa.

Eroottinen paikka

Sekä penis että klitoris ovat paisuvaiselimiä. Näkyvän osan – klitoriksen terskan – lisäksi klitoriksessa on paisuvaiskudosta. Tämä täyttyy verellä kiihottuessa ja laajenee jopa 9 cm, tehden siitä suuremman kuin lepotilassa oleva penis. Tämä on merkittävää, koska kiihottuessa klitoriksen paisuvaiskudokset laajenevat koskettaen emätintä ja virtsaputkea. Nautinto leviää.

Klitoriksen historia ulottuu paljon kauemmas kuin viime vuosikymmeniin. Itse asiassa antiikin Kreikan ja Rooman lääketieteessä se tunnettiin "itsenäisenä eroottisena paikkana". Sitä kutsuttiin kohdun portiksi, pieneksi kieleksi, kikherneeksi ja myrtinmarjaksi. Kuitenkin useimmat käytetyt sanat viittasivat edelleen siihen, että se on pieni.

Pitkän historiansa aikana klitoriksen tutkimukset perustuivat todennäköisemmin kuolleiden ruumiiden tai eläinten dissektioon kuin elävien naisten tutkimukseen. Vuonna 1844 saksalainen anatomi George Ludwig Kobelt käytti dissektoituja klitoriksia havainnollistaakseen paitsi näkyvää osaa, myös sisäisiä osia, antaen paljon paremman käsityksen sen todellisesta koosta.

Kobelt injisoi verisuonet ja imusuonet voidakseen paremmin ymmärtää, miten paisuvaiselimien verenkierto toimii. Hän väitti, että klitorista hermottaa paljon enemmän hermoja kuin emätintä, ja piti sitä paljon tärkeämpänä seksuaalisen nautinnon kannalta.

'Uusi ja hyödytön osa'

Kobelt ei ollut ensimmäinen, joka huomasi klitoriksen olevan merkittävä elin. Vuonna 1672 hollantilainen lääkäri ja anatomi Regnier de Graaf totesi kirjassaan "Treatise on the Generative Organs of Women", että jokaisessa naisen ruumiissa, jonka hän oli dissektoinut, oli näkyvissä klitoris, "aivan havaittavissa näkö- ja kosketusaistilla".

Hän jatkoi kuvaamalla klitoriksen "muita osia", jotka ovat piilossa häpykummun rasva-alueella, mukaan lukien klitoriksen paisuvaiskudokset. Hän kommentoi: "Olemme äärimmäisen yllättyneitä siitä, että jotkut anatomit eivät mainitse tätä osaa enempää, ikään kuin sitä ei olisi olemassa ollenkaan luonnon maailmassa."

Itse asiassa ennen de Graafia jotkut anatomit kielsivät jopa klitoriksen olemassaolon. Vuonna 1543 anatomisti, lääkäri ja yhden vaikutusvaltaisimman ihmisen anatomiaa käsittelevän kirjan, De Humani Corporis Fabrica (Ihmisen kehon rakenne), kirjoittaja Andreas Vesalius vastasi huhuihin sen olemassaolosta hylkäämällä sen "uudeksi ja hyödyttömäksi osaksi".

Kaikki eivät olleet samaa mieltä, ja vuonna 1559 italialainen kirurgi Realdo Colombo julkaisi teoksensa De re anatomica (Anatomisista asioista). Colombo työ on merkittävä siksi, että se, kuten O'Connellin, perustui paitsi dissektioon myös elävän naisen kehoon – siitä saatuun käytännön kokemukseen.

Hän kuvasi löytäneensä kauniin asian, "niin taidolla tehty", naisten eroottisen nautinnon lähteen: pienen pitkänomaisen, joka, jos sitä hierotaan peniksellä tai jopa vain kosketetaan "pikkusormella", aiheuttaa suurta nautintoa ja "siemenen" virtaamisen kaikkiin suuntiin "nopeammin kuin tuuli". Yksi klitoriksen latinalaisista nimistä oli "gaude mihi", joka tarkoittaa "ilahduta minua".

Nautinto vs. lisääntyminen

Tässä yhteydessä on syytä olla varovainen, sillä kaikki tämä aikaisempi historiallinen huomio klitorikseen ei johtunut tieteentekijöiden kiinnostuksesta naisen nautintoon itsessään. Sen sijaan ihmiset uskoivat, että molempien sukupuolten täytyi saavuttaa orgasmi, jotta hedelmöittyminen voisi tapahtua. Nautinto nähtiin tarpeellisena lisääntymiselle eikä itsessään koettavana asiana.

Tämä antiikkinen väite on saanut uutta nostetta vuoden 2019 artikkelissa Clinical Anatomy -lehdessä, jossa lisääntymisfysiologi Roy Levin ehdotti, että klitoriksen kiihottuminen muuttaa lisääntymiselinten limakalvoa ja tekee siten raskauden todennäköisemmäksi.

Olipa kyse sitten nautinnosta, lisääntymisestä tai molemmista, vaikka tiede tietää klitoriksesta nyt enemmän kuin koskaan aiemmin, on selvää, että matkaa on vielä kuljettavana, kun tuoreet tutkimukset osoittavat, että monet naiset eivät edelleenkään pysty tunnistamaan oikein sukupuolielimiään.

#osteopatia #arpi #arpikudos #naistenterveydelläonväliä #naistenterveys