Vaeltavat kohdut ja pitkälle ulottuvat munanjohtimet: naisen lisääntymiselimistön yllättävä liikkuvuus

Tämän artikkelin kirjoittaja on Michelle Spear Bristolin yliopiston anatomian professori, ja on alun perin julkaistu the Conversation alustalla 18.6.2025. Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä.

Muinaisen vaeltavan kohdun teorian (1) mukaan monet naisten vaivat johtuivat siitä, että kohtu irtosi paikoiltaan ja lähti kuljeskelemaan ympäri kehoa etsien kosteutta.

Näiden teorioiden mukaan kohtu saattoi liikkua vapaasti kehossa, painaa esimerkiksi maksaa tai keuhkoja vasten ja aiheuttaa oireita, kuten hengenahdistusta, pyörtymistä ja tunne-elämän häiriöitä – ilmiö, joka tunnettiin myöhemmin nimellä hysteria, kreikan sanasta hystera (kohtu).

Hoitokeinoihin kuului esimerkiksi alapään savustaminen hyväntuoksuisilla yrteillä, joiden ajateltiin houkuttelevan kohdun laskeutumaan takaisin alas. Nenä altistettiin pistäville hajuille, jotta kohtu karkotettaisiin pois rintakehän alueelta. Vatsan päälle saatettiin myös laittaa painoja estämään kohtua "nousemasta". Avioliittoa ja raskautta suositeltiin usein parannuskeinoksi, sillä ajateltiin, että kiireinen kohtu olisi onnellinen ja käyttäytyisi kunnolla.

1700-luvulla anatomian ja ruumiinavausten edistysaskeleet alkoivat kumota käsitystä siitä, että kohtu voisi fyysisesti liikkua kehossa. Kuitenkin vaeltavan kohdun perintö eli vahvasti vielä 1900-luvulla diagnoosissa nimeltä "naisten hysteria"(2), joka oli todistukseton kattotermi moninaisille oireille.

Vaikka kohtu ei kellukaan keuhkojen alueella kuin ilmapallo, se kuitenkin vaihtaa asentoa. Ja tämä on merkityksellistä. Kohtuun liittyvä liikkuvuus on olennaista hedelmällisyydelle, kuukautisille, raskaudelle ja lantion terveydelle.

Kuinka paljon kohtu liikkuu?

Kohtu sijaitsee virtsarakon ja peräsuolen välissä, ja se riippuu paikallaan useiden ligamenttien varassa. Nämä eivät pidä kohtua täysin liikkumattomana – päinvastoin, ne sallivat sen keikkua ja kallistua.

Kohdunasento voi olla antevertoitu (kallistunut eteenpäin virtsarakon päälle), retrovertoitu (kallistunut taaksepäin kohti peräsuolta ja selkärankaa) tai jossain näiden välissä. Nämä vaihtelut ovat täysin normaaleja ja usein vaihtelevat.

Asennolla on merkitystä. Kohtukulma voi vaikuttaa siihen, missä kuukautiskivut tuntuvat. Retrovertoituneen kohdun omaavilla kipu voi säteillä alaselkään, kun taas toiset tuntevat kouristukset enemmän alavatsassa.

Eteenpäin kallistunut kohtu voi painaa enemmän virtsarakkoa vasten, mikä lisää virtsaamisen tarvetta, erityisesti raskauden alkuvaiheessa. Taaksepäin kallistuminen puolestaan voi painaa peräsuolta, mikä voi myötävaikuttaa ummetukseen tai turvotukseen.

Seksuaalisen kiihottumisen aikana kohtu muuttaa muotoaan telttamaiseksi – se kohoaa hieman ja pidentää emätinkanavaa. Synnytyksen aikana se supistuu voimakkaasti ja rytmisesti, vetäen kohdunkaulan ylöspäin ja auttaen sikiön poistumista.

Kohdunkaulakaan – kohtuun johtava kapea aukko – ei ole kiinteästi paikallaan. Sen korkeus, rakenne ja aukeavuus vaihtelevat kuukautiskierron aikana hormonivaihteluiden mukaan. Ovulaation aikaan kohdunkaula nousee ja pehmenee, jotta siittiöt pääsevät sisään. Ennen kuukautisia se laskee ja kovettuu uudelleen.

Munajohtimet: etsivät, eivät vaella

Ehkä yllättävin anatominen löytö on se, että munanjohdin voi napata munasolun, joka on vapautunut vastakkaisesta munasarjasta. Jos lisääntymiselimistössä on todellinen etsijä, se on juuri munajohdin.

Jokaisen kuukautiskierron ovulaation aikaan munajohtimien päässä olevat sormimaiset hapsut, fimbriae (3), harjaavat munasarjan pintaa ja ohjaavat vapautuneen munasolun munajohtimeen. Munajohdin ei ole suoraan kiinnittynyt munasarjaan, vaan se löytää sen. Aivan kuin hitaasti liikkuva merivuokko, se tutkii, taipuu ja liikkuu.

Kun muna on napattu, putken sisäpintaa peittävät pienet karvamaisia rakenteet yhdessä lihasten supistusten kanssa kuljettavat munasolun kohtuun päin. Tämä liikehdintä on elintärkeää, mutta samalla se selittää myös kohdunulkopuolisen (ektopisen) raskauden riskin.

Jos hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy munajohtimeen sen sijaan, että kulkisi kohtuun, tilanne voi olla vakava lääketieteellinen hätätilanne. Ironista on, että juuri munajohtimen sopeutumiskyky ja ulottuvuus tekevät siitä haavoittuvan.

Munasarjatkin ovat liikkuvat hieman. Niitä kannattelee ligamentit, jotka sallivat niille jonkin verran liikkumavaraa lantionontelossa. Tämä näkyy erityisesti kohdunpoiston (hysterektomian) jälkeen. Kun kohtu on poistettu, se voi saada munasarjat "vaeltamaan" – mikä saattaa hankaloittaa kuvantamista tai leikkaussuunnittelua.

Vaikka munasarjojen liike on rajoitetumpaa kuin kohdulla tai munajohtimille, sekin vaikuttaa lantion dynamiikkaan. Harvinaisissa tapauksissa munasarja voi kiertyä (torsio), joka johtaa kivuliaaseen tilaan, joka vaatii kiireellistä lääketieteellistä hoitoa.

Vaikka liikkuvuus on normaalia, liiallinen liike tai heikentynyt tuki voivat aiheuttaa ongelmia. Kohdunprolapsi – kun kohtu laskeutuu tai työntyy emättimeen sisään tai sen ulkopuolelle – voi johtua lantionpohjan lihasten heikentymisestä, usein useiden synnytysten jälkeen tai ikääntymiseen liittyvien muutosten vuoksi. Se on mekaaninen vika, ei moraalinen. Valitettavasti historia ei ole aina kohdellut sitä näin.

Samoin endometrioosista tai aiemmista leikkauksista johtuvat kiinnikkeet voivat rajoittaa luonnollista liikkuvuutta. Tämä aiheuttaa voimakasta kipua, kun elinten tulisi liukua toistensa ohi, mutta ne ovatkin kiinnittyneet ja tulehtuneet.

Vaikka kohtu todellakin liikkuu, se tapahtuu anatomisten rajojen sisällä, nivelsiteiden ja hormonien vaikutuksesta – ei mielijohteesta. Kestävä vaeltavan kohdun myytti heijasti laajempia pelkoja naisen kehosta: että se oli arvaamaton, villi ja sitä täytyi hallita. Nykyään kuvantamisen, ruumiinavausten ja anatomisen tutkimuksen ansiosta voimme korvata tämän myytin syvällisemmällä ymmärryksellä tarkoituksellisesta liikkuvuudesta.

(1)https://www.rcn.org.uk/library-exhibitions/Womens-health-wandering-womb

(2) https://www.historic-uk.com/CultureUK/Hysterical-Victorian-Women/

(3) https://my.clevelandclinic.org/health/body/24346-fimbriae

Kommentti: Osteopatiassa on tekniikoita, jotka kohdistuvat kohtua kannatteleviin ligamentteihin. Myös lantiokorin ja selkärangan liikkuvuuden normalisoituminen ja hengityksen rajoitusten lievittyminen voivat helpottaa lantion alueen kiputiloja.