Dissektiokurssi osteopaatin näkökulmasta - kun faskiat, nenän kuorikot ja seesamiluut kiinnostavat enemmän kuin lääketieteellinen dissektio

Osteopatian opintoihini Metropolian ammattikorkeakoulussa sisältyi kahden päivän mittainen dissektiokurssi. Se oli Helsingin lääketieteellisen tiedekunnan patologian laitoksella. Vainajat ovat luovuttaneet ruumiinsa lääketieteelle ruumiinluovutustestamentilla. Pääsimme tekemään ruumiinavausta palsamoiduille vainajille eli kadaavereille. Opinnoista on nyt pari vuotta ja palasin muistoihin oppimispäiväkirjan merkintöjen avulla. Lukemisen iloa!

Osteopaateilla dissektiokurssi on kolmannen tai neljännen eli viimeisen opiskeluvuoden aikana. Silloin on kertynyt jo kliinistä kokemusta asiakkaiden hoitamisesta ja kaikki anatomian kurssit on suoritettu. Esimerkiksi lääketieteen opinnoissa anatomian kurssit ovat opiskeluiden alkuvaiheessa, jolloin kliinistä kokemusta ei ole vielä kertynyt. 

Lääketieteellinen dissektio on alun perin kehitetty palvelemaan kirurgiaa.

Patologian laitoksen henkilökunta (kaksi patologia) teki perinteistä lääketieteellistä dissektiota, jossa poistetaan kaikki faskiat eli sidekudoskalvot sekä rasvakudos ja erotellaan lihakset hermoista ja verisuonista. Samalla toinen patologi kyseli meiltä lihasten, hermojen ja suonien latinankielisiä nimiä. Hän oli yllättynyt siitä, kuinka hyvin osasimme.

Minua ei kiinnostanut lääketieteellinen dissektio, koska olen kiinnostunut nimenomaan faskioista ja rasvakudoksesta. Faskiat ovat runsaasti hermotettuja eli näistä kudoksista lähtee paljon viestejä, jotka aivot voivat tulkita kivuksi. Rasvakudoksella on taas vaikutusta hormonitoimintaan, ja minua kiinnostaa, miten elimistön rasva on jakautunut eri paikkoihin. Esimerkiksi kuinka paljon rasvakudosta on jo valmiiksi rakenteellisesti ahtaissa rannekanavissa tai selkäydinkanavassa.

Olin onnekkaassa asemassa, koska sain oman kadaaverin työstettäväksi. Normaalisti ei välttämättä ole näin montaa ruumista avattavaksi, mutta meidän kurssin jälkeen kaikki kadaaverit olivat menossa tuhkattavaksi, joten meillä oli käytettävissä lääkäriopiskelijoiden jäljiltä useampi ruumis.

Niinpä sain oman kadaaverin työstettäväkseni ja aloin etsiä kehon seesamiluita. Näitä on ranteissa, peukalon ja isovarpaan tyvinivelissä ja tietysti kehon suurin seesamiluu eli polvilumpio. Minua kiinnosti, miten seesamiluut liikkuvat peukalossa ja isovarpaan tyvinivelessä. Samoin minua kiinnosti polvilumpion ja polvinivelen rustopinnan kunto, näkyikö jonkin asteista rustovauriota vai ei.

Tämän jälkeen aloin tutkia kolmiulotteisia faskiaalisia yhteyksiä reiden ulkosyrjällä. Totesin skalpellin eli kirurgin veitsen brutaaliksi välineeksi, joka tuhoaa kolmiulotteisia yhteyksiä pinnan ja syvempien kudoksien välillä. Päädyin erottelemaan kudoksia toisistaan kättä kudoksien väliin työntämällä. Polven ulkosyrjällä on kolmiulotteinen faskiaalinen jatkumo, joka jatkuu ihosta aina polviniveleen asti. Juuri siinä kohdassa, jossa oireilee juoksijan polvi. Nyt ymmärrän paremmin, miksi manuaalisella terapialla pystyy hoitamaan polven ulkosyrjän kiputiloja.

Faskioiden tutkimisen jälkeen pääsin tutkimaan kallon aluetta, nenän kuorikkoja (paisuvaiskudosta sisältävä rakenne, joka lämmittää ja kosteuttaa keuhkoihin menevää ilmaa)  ja kielen kiinnittymistä nieluun. Sitten etsin pterygopalatiinigangliota eli yhtä hermokimppua poskionteloiden läheisyydestä. En ole ihan varma löysinkö, mutta patologi, jonka kanssa tutkailin kadaaveria ja anatomiankirjoja, sanoi, että olin ensimmäinen, joka sitä Helsingin yliopiston patologian laitoksella yritti etsiä, ja hän oli myös sitä mieltä, että löysin hermokimpun. Huomasin myös, että suussa oleva purentaelimistön ulompi siipilihas (m. pterygoideus lateralis) on yhtä paksu kuin pakarassa oleva päärynänmuotoinen lihas, noin omistajansa peukalon paksuinen.

Päivän päätteeksi jokaisen kadaaverin osat koottiin yhteen kuin kolmiulotteinen palapeli. Sitten ne peiteltiin ja laitettiin säilöön. Minulle oli tärkeää nähdä vainajat kokonaisina.

Ennen dissektiota tein itselleni selväksi, että haluan käyttää tämän oppimismahdollisuuden hyväksi. Päivät menivät tutkiessa asioita. Illalla suihkun jälkeen nenässä haisi edelleen palsamointiaine. Sytytin kynttilän kummankin päivän päätteeksi vainajien muiston kunniaksi ja kiitollisena ajattelin vainajia, jotka olivat antaneet minulle tämän mahdollisuuden oppia ihmisen anatomiaa.

Tilaa uutiskirjeni täältä: https://www.hengitysterapia.fi/sahkopostilista