Urheilijan osteopatia

Urheilijan osteopatiassa sovellan erilaisia otteita urheilijan treenikauden mukaan. Tavoittena on terve urheilija. Otan hoidossani huomioon treenien jaksotuksen, rytmityksen sekä kokonaisrasittavuuden. Parhaimmillaan urheilijan osteopatia integroituu saumattomasti treeniohjelmaan ja tehdään yhteistyössä urheilijan, valmentajan ja osteopaatin kanssa, siten se tukee treeniohjelmaa ja urheilijan kehitystä.

Urheilijan osteopatian idea on ehkäistä rasitusvammoja. Silloin urheilija saa keskittyä rauhassa treenaamiseen, eikä kuntoutumiseen. Todennäköisin kohta harjoituskaudella vammautumiselle on silloin, kun siirrytään kaudesta toiseen eli peruskuntokausi vaihtuu kilpailuun valmistavaan kauteen tai kilpailuun valmistava kausi vaihtuu kilpailukauteen. Tai kun sisäkausi vaihtuu ulkokauteen ja alusta muuttuu.

Tämän suunnitelmallisuuden lisäksi urheilijan osteopaattinen hoito vaihtelee sen mukaan, onko sen tarkoitus olla lihasjumeja aukaiseva, palauttava vai aktivoiva käsittely. Eli tehdäänkö hoito peruskuntokaudella, onko joku yksi paikka ihan jumissa, vai oliko edellisenä päivänä turnaus tai onko ensi viikonloppuna kilpailut.

Jos rasitusvamma on jo kuitenkin tullut, niin osaan myös olla kuntoutuksessa apuna. Kuntoutuksessa olen todennut englantilaisen urheilulääkäri Malcolm Readin kuntoutusportaat päteväksi menetelmäksi. Siinä etenemisjärjestys on liikkuvuus, voima, kestävyys, taito, teho ja sitten maksimaalinen suoritus. Lajin vaatimiin harjoituksiin sitten yhdistetään asiaan kuuluvan tyyppinen osteopaattinen hoito, joka nopeuttaa palautumista.

Urheilijan osteopatiaan voi sisältyä myös aktivoivia harjoitteita hoidon jälkeen tehtäväksi (valmistavat urheilijaa seuraavaan suoritukseen), yksilöllistä venyttely-, verryttely- tai ravinto-ohjausta.